Dubain treenileirin behind the scenes:

Istun puolityhjässä lentokoneessa matkalla kotiin ja katselen mielessäni taakse kahta viimeistä viikkoa ja mitä olenkaan saanut aikaiseksi. Kauden kolmas sekä viimeinen omatoiminen treenileiri paketissa ja kausi 2021 häämöttää edessä. Viimeiset valmistautumiset uuteen kauteen on tehty ja olen enemmän kuin valmis tulevaan kisakauteen. Leirin pääpainona oli alusta asti henkinen peli ja parin viikon aikana on tullut pohdittua treenien ja pelaamisen selkeää erottelemista sekä tietoista läsnäoloa. Eli helposti sanottuna: treenit treeneinä ja pelit peleinä. Olisipa se yhtä helppoa toteuttaa, kun sanoa…

Treenipäivien aikataulu on ollut harvinaisen selkeä: aamuherättely hotellin uima-altaalla ja aamupala, jonka jälkeen lähtö kentälle. Loppupäivä jakautui kahteen osaan, treeni ja peli, joiden järjestys vaihteli joka toinen päivä. Lajitreenien lisäksi viikon aikana tuli vedettyä kolme lyhyttä mutta intensiivistä räjähtävää fysiikkaharjoitusta. Päivät tuli siis pääsääntöisesti vietettyä kentällä aamusta iltapäivään mutta lähes neljänkymmenen asteen kuumuuden takia oli säädeltävä aikatauluja kropan jaksamisen mukaan. Treenit koostuivat lähinnä lähipelistä, sillä koko talvi on kuitenkin keskitytty svingin tekniikkaan.

Melkein joka päivä tuli pelattua vähintään 9 reikää treenien lisäksi. Painotus koko leirin aikana oli selkeästi pelaamisessa ja lähipelialueella leikkimisessä. Kentällä keskityin siihen, että pelaisi vain ja jättäisi tekniset murheet harjoitusalueelle. Tämä onnistui hieman vaihtelevin tuloksin. Huomasin, että tämä helpottuu, kun pelillä on jokin merkitys. Esim. jos pelattiin kavereiden kanssa keskinäisiä kilpailuja tms.

Kahden viikon aikana ehti tapahtua yhtä sun toista kentällä ja tunteet kulkivat yhtä vuoristorataa päivästä toiseen. Yhtenä päivänä peli kulki, kun tanssi ja seuraavana päivänä tuntui lyönnin lähtevän kuin purkka tukasta, eli ei sitten millään. Lajissa kun lajissa tulee väistämättä takapakkia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mielestäni urheilija kehittyy eniten siinä hetkessä, kun kompastuksen jälkeen pitäisi nousta takaisin omille jaloilleen. Miten urheilija reagoi näihin vastoinkäymisiin määrittelee hänen kehityksensä. Jos urheilija ei käännä vastoinkäymisiä voitoiksi oppimalla niistä, on jokainen treenitunti täyttä ajan hukkaa, kun vastoinkäymisiä ei vaan huippu urheilussa voi välttyä.

Jälkeenpäin kun pohtii, tuntuu kun suurin osa kehityksestä on ollut ajatustyötä ja uusia oivalluksia henkisen pelin suhteen, mikä olikin leirin tavoitteena. Kevään aikana olen myös huomannut, kuinka vaativaa on toteuttaa tämmöinen harjoituskokonaisuus. Treenien sisältöä ei voi valita ihan summanmutikassa vaan täytyy olla selkeä suunnitelma, josta kuitenkin voi joustaa jos tilanne vaatii. Pitkä matka vielä edessä mutta paljon on menty jo eteenpäin!

Kisakautta odotellessa!